Study title

Kielibarometri 2020 aineistolla kartoitettiin, mitä mieltä kielivähemmistön edustajat ovat kotikuntansa palveluiden saatavuudesta heidän omalla kielellään. Tutkimus kattaa 36 kaksikielistä kuntaa. Aluksi kyselyssä tiedusteltiin taustatietojen lisäksi vastaajien kielitaitoa, vastaajien lasten päivähoito- ja koulukieltä sekä vastaajien ruotsin ja suomen käyttöä erilaisissa ympäristöissä ja yhteyksissä (kaupoissa, koulussa, työpaikalla, jne.). Sitten kysyttiin kielellisistä oikeuksista, muun muassa miten hyvin vastaaja tuntee kielelliset oikeutensa ja tietääkö kenen puoleen kunnassa voi kääntyä, jos on kysymyksiä kielellisestä palvelusta. Tämän jälkeen kysyttiin kieli-ilmapiiristä kunnassa, esimerkiksi miten vastaaja kuvailisi suomen- ja ruotsinkielisten kuntalaisten välisiä suhteita kunnassa. Vastaajilta tiedusteltiin myös, onko kokenut ennakkoluuloja, häirintää tai syrjintää puhuessaan kieltään. Kyselyssä selvitettiin myös omalla äidinkielellä saatavien kunnallisten palveluiden ja muiden julkisten palveluiden toimivuutta. Vastaajilta kysyttiin, saavatko he tai yrittävätkö he saada erilaisia palveluita omalla kielellään kunnassaan ja valtion viranomaisilta. Eriteltyjä kunnallisia palveluita (kuten sairaalahoito, kirjasto, liikuntapaikat) ja valtion viranomaisten palveluita (kuten Hätäkeskus 112, Posti, Verotoimisto ja DVV) pyydettiin arvioimaan kouluarvosanoilla. Lisäksi kysyttiin vastaajien arviota käyttää omaa kieltään digitaalisissa palveluissa, esimerkiksi liikenteessä, sähköisissä julkisissa palveluissa, poliisilla ja kuntien sähköisissä palveluissa. Lopuksi kysyttiin viranomaisten kielellisestä palvelusta yleisesti, kuten miten vastaaja toimii, jos häntä ei palvella kielellä, jota on ollut lain mukaan oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessa. Taustamuuttujina aineistossa ovat ikä (luokiteltuna), sukupuoli, äidinkieli, asuinkunta, koulutusaste ja ammattiryhmä.