Study title

Tutkimuksessa selvitettiin alaraajojen pituuseron merkitystä selkäkipujen riskitekijänä istuma- ja seisomatyössä. Taustaoletuksena oli, että alaraajojen pituusero on selkäkipujen itsenäinen determinantti etenkin seisomatyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös ohjeistaa työterveyshuoltoa siitä, miten pituusero tulisi selkäkipuisilla huomioida. Alaraajojen pituuseron ja selkäkipujen välistä yhteyttä tutkittiin hankkeessa poikkileikkaus- ja interventioasetelmissa. Tähän interventio-osaan valittiin sellaisia seisomatyötä tekeviä työntekijöitä, joilla poikkileikkaustutkimuksessa todettiin selkäkipujen kannalta merkittävä raajojen eripituisuus. Tutkimukseen osallistuneet satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista interventioryhmälle tarjottiin mahdollisuutta kengän sisälle laitettavaan asteittain toteutettavaan korotukseen ja verrokkiryhmälle annettiin pelkästään jalkaa tukevat pohjalliset. Näiden kahden ryhmän selkäkipujen esiintyvyyttä seurattiin vuoden ajan. Vuoden aikana osallistujat vastasivat saman kyselylomakkeen kysymyksiin neljä kertaa: tutkimuksen alussa, 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla. Lisäksi tiedot sairauspoissaoloista ja lääkärissäkäynneistä kerättiin vielä 2 vuotta intervention loppumisen jälkeen. Raajojen pituusero mitattiin tutkimuksessa kehitetyllä ultraäänimenetelmällä (ks. käytön ja kuvailun oheismateriaalit), joka on kajoamaton ja nopea tapa mitata luotettavasti raajojen eripituisuus seisoma-asennossa. Sairauspoissaolotiedot kerättiin työnantajan rekisteristä ja sukupuoli, BMI, ikä ja lääkärissäkäyntien lukumäärä työterveyshuollon rekisteristä. Kyselylomake koostui Rand-36 elämänlaatumittarista, Oswestry toimintakykyindeksistä, Roland Morris haitta-asteesta ja alaselkä- ja iskiaskipua (Visual Analogue Scale- eli VAS-asteikko) ja tupakointia koskevista kysymyksistä. Vastemuuttujiksi valittiin alaselkäkivun voimakkuus, iskiaskivun voimakkuus, Rand-36 elämänlaatumittarin osa-alueet, Oswestry toimintakykyindeksi, Roland Morris haitta-aste,...