Study title

Kyselyssä kartoitettiin helsinkiläisten nuorten miesten itse ilmoitetun rikollisuuden tasoa, erityisesti varastamiseen ja muihin omaisuusrikoksiin sekä erilaisiin väkivaltarikoksiin ja näistä saatuihin rangaistuksiin liittyen. Kyselyllä pyrittiin sekä jatkamaan että laajentamaan edellistä, vuonna 1962 suoritettua samannimistä rikollisuuskyselyä, ja samalla luomaan pohjaa uudelle kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmälle. Ensimmäisenä kysyttiin kuinka usein vastaajat käyttävät alkoholia tosi humalaan asti. Tämän jälkeen testattiin, tietävätkö he Suomen rikosvastuun ikärajan, rattijuopumuksen rajan tai kuinka nuoren henkilön kanssa ei saa olla sukupuoliyhteydessä. Tiedusteltiin myös, onko vastaajilta joskus varastettu jotain ja jos oli, niin ilmoittivatko he siitä poliisille. Kysyttiin lisäksi väkivaltaisen ryöstön uhriksi joutumisesta sekä oliko tästä ilmoitettu poliisille. Tahalliseen väkivaltaan liittyen kysyttiin onko vastaajaan koskaan hänen elämänsä tai kuluneen 12 kuukauden aikana (ja montako kertaa tuolloin) kohdistettu sellaisia tekoja kuin uhkaileminen väkivallalla, uhkaileminen tai tietoinen loukkaaminen sähköisten viestinten avulla, tahallinen tyrkkiminen tai töniminen, lyöminen niin, että siitä joko aiheutui tai ei aiheutunut näkyvää jälkeä, kimppuun käyminen jotain asetta (esim. veistä) käyttäen tai jonkinlainen muunlainen väkivalta. Näiden tekojen seurauksiin liittyen pyydettiin kertomaan oliko vastaaja saanut väkivallan seurauksena ensiapua tai lääkärin hoitoa tai joutunut hoitoon sairaalan vuodeosastolle koskaan elämänsä aikana tai kuluneen 12 kuukauden aikana ja montako kertaa näin oli tapahtunut. Edelleen tiedusteltiin oliko vastaaja itse suorittanut tai ollut mukana suorittamassa erilaisia varkauksia, kuten ottanut luvatta jotakin, ottanut luvatta jotakin työpaikaltaan, ottanut tavaroita kaupoista maksamatta niitä, vienyt mukanaan esineitä kahviloista tai ravintoloista, ottanut luvatta osia tai varusteita eri ajoneuvoista, varastanut auton,...